Heino, Hannimari
Elämäkertatietoa
Hannimari Heino (s. 1963) on porvoolainen runoilija, suomentaja ja sanataideohjaaja. Hän debytoi esikoiskokoelmallaan punaisia vesikasveja lammen pinnalla mutta järistys tapahtui meren pohjassa 2009. Hänen runojaan on aiemmin julkaistu mm. MotMotissa ja Parnassossa sekä NyTid -lehdessä Henrika Ringbomin ruotsinnoksina. Heino on suomentanut erityisesti italialaista kirjallisuutta sekä toimittanut italialaisen nykyrunouden antologian Miten paljon teistä täältä näkyy (Nihil Interit, 2006). Lisäksi hän on kirjoittanut kirjallisuusarvosteluja, kolumneja sekä vetänyt lasten taidetapahtumia. Heinoa inspiroi liikkeen, kuvan, äänen ja tilan leikki sanojen kanssa.
Lukukeskus
---
Hannimari Heino syntyi 27.12.1963 Kuopiossa. Hän on ammatiltaan runoilija ja suomentaja. Nykyinen kotipaikka on Porvoo.
Koulutus: Filosofian maisteri
Harrastukset: Valokuvaus, tanssi, jooga, avantouinti.
Jäsenyydet ja luottamustehtätävät
Jäsenyydet:
Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto
Luottamustehtävät:
Runeberg-kirjallisuuspalkinnon raadin puheenjohtajuus v. 2008
Pohdintaa kirjailijantyöstä
Löysin runouden ja runojen kirjoittamisen lukioaikoina, tein sikermän Linnankoski-kirjoituskilpailun runosarjaan, josta tuli 1. palkinto. Parikymppisenä opiskelin vuoden Oriveden opiston kirjoittajalinjalla, jossa teimme yhteisen "Musta Pegasos"-antologian, mikä lienee ensimmäinen virallinen julkaisuni. Myöhemmin aloin opiskella kirjallisuutta ja italiaa, mikä johti siihen että minusta tuli ensin suomentaja ja vasta myöhemmin runoilija, vaikka runoilijuus onkin kulkenut mukanani aina. Kirjailijantielleni on muutenkin tyypillistä, että olen toiminut kaiken aikaa ikään kuin kirjallisuuden kahdella puolen. Suomentajana (ja välillä kriitikkonakin) olen harjoittanut intensiivistä lähilukua mikä taas on ruokkinut omaa kirjoittamistani ja poetiikkaani.
Kirjoittaminen on minulle toteutumista ja toteuttamista. Ehdottomasti. Se on omana itsenäni olemista ja samalla oman elämän uudelleen luomista. Tämä oli kirjoittamiseni pontimena jo nuoruudessa - ja on yhä edelleen: mahdollisuus nähdä toisin, vähän tarkemmin. Mahdollisuus vaihtaa asentoa ja olla toteuttamassa maailman runsaudensarvea saattamalla näkymätöntä näkyväksi kielellä ja havainnolla.
Jotakin omakohtaista
Kirjailija kenties ylitse muiden on brasilialainen Clarice Lispector, jonka teokset "Tähden hetki" ja "Agua viva" ravistelevat olemisen perustuksia hellästi ja hurjasti. Samaa tekee myös Marguerite Duras.
Kääntämisen kautta minulle ovat tulleet rakkaiksi myös lukuisat italialaiset kirjailijat kuten Gianni Celati ja Claudio Magris. Runoilijoista Giuseppe Ungaretti, Eugenio Montale, Vittorio Sereni, Mario Luzi, Antonella Anedda, Milo de Angelis, Andrea Zanzotto...
Kotimaisista runoilijoista Eeva-Liisa Mannerin ja Mirkka Rekolan lisäksi puhuttelee erityisesti Tua Forsström, jonka teemat ja tavan yhdistellä asioita koen läheiseksi. Edith Södergraniin ja Gunnar Björlingiin palaan usein.
Kotimaista proosaa luen vähemmän, Sillanpään kuvauksia Suomen suvesta rakastan ja suomenruotsalaiset Monica Fagerholm ja Hannele Mikaela Taivassalo kiinnostavat aina.
Kuuntelen mieluusti barokkimusiikkia, Rachmaninovia, Sibeliuksen sinfonioita, ortodoksiveisuja... Sekä italialaisia lauluntekijöitä Lucio Battistia, Lucio Dallaa, Francesco de Gregoria, Paolo Contea...
Näihin elokuviin ja ohjaajiin palaan: Fellinin La strada, Rocco ja hänen veljensä (kuten koko Visconti), Truffaut ja Tarkovski.
Nykyelokuvista tulee mieleen yksi hieno ja vahva näyttelijä, Benicio Del Toro.
Elämässäni tärkeintä on perhe; kaksi tytärtäni ja vanhempani. Yhteinen arki on parasta.
/Lähde: Itä-Uudenmaan kotiseutukirjailijat.
Lukukeskus
---
Hannimari Heino syntyi 27.12.1963 Kuopiossa. Hän on ammatiltaan runoilija ja suomentaja. Nykyinen kotipaikka on Porvoo.
Koulutus: Filosofian maisteri
Harrastukset: Valokuvaus, tanssi, jooga, avantouinti.
Jäsenyydet ja luottamustehtätävät
Jäsenyydet:
Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto
Luottamustehtävät:
Runeberg-kirjallisuuspalkinnon raadin puheenjohtajuus v. 2008
Pohdintaa kirjailijantyöstä
Löysin runouden ja runojen kirjoittamisen lukioaikoina, tein sikermän Linnankoski-kirjoituskilpailun runosarjaan, josta tuli 1. palkinto. Parikymppisenä opiskelin vuoden Oriveden opiston kirjoittajalinjalla, jossa teimme yhteisen "Musta Pegasos"-antologian, mikä lienee ensimmäinen virallinen julkaisuni. Myöhemmin aloin opiskella kirjallisuutta ja italiaa, mikä johti siihen että minusta tuli ensin suomentaja ja vasta myöhemmin runoilija, vaikka runoilijuus onkin kulkenut mukanani aina. Kirjailijantielleni on muutenkin tyypillistä, että olen toiminut kaiken aikaa ikään kuin kirjallisuuden kahdella puolen. Suomentajana (ja välillä kriitikkonakin) olen harjoittanut intensiivistä lähilukua mikä taas on ruokkinut omaa kirjoittamistani ja poetiikkaani.
Kirjoittaminen on minulle toteutumista ja toteuttamista. Ehdottomasti. Se on omana itsenäni olemista ja samalla oman elämän uudelleen luomista. Tämä oli kirjoittamiseni pontimena jo nuoruudessa - ja on yhä edelleen: mahdollisuus nähdä toisin, vähän tarkemmin. Mahdollisuus vaihtaa asentoa ja olla toteuttamassa maailman runsaudensarvea saattamalla näkymätöntä näkyväksi kielellä ja havainnolla.
Jotakin omakohtaista
Kirjailija kenties ylitse muiden on brasilialainen Clarice Lispector, jonka teokset "Tähden hetki" ja "Agua viva" ravistelevat olemisen perustuksia hellästi ja hurjasti. Samaa tekee myös Marguerite Duras.
Kääntämisen kautta minulle ovat tulleet rakkaiksi myös lukuisat italialaiset kirjailijat kuten Gianni Celati ja Claudio Magris. Runoilijoista Giuseppe Ungaretti, Eugenio Montale, Vittorio Sereni, Mario Luzi, Antonella Anedda, Milo de Angelis, Andrea Zanzotto...
Kotimaisista runoilijoista Eeva-Liisa Mannerin ja Mirkka Rekolan lisäksi puhuttelee erityisesti Tua Forsström, jonka teemat ja tavan yhdistellä asioita koen läheiseksi. Edith Södergraniin ja Gunnar Björlingiin palaan usein.
Kotimaista proosaa luen vähemmän, Sillanpään kuvauksia Suomen suvesta rakastan ja suomenruotsalaiset Monica Fagerholm ja Hannele Mikaela Taivassalo kiinnostavat aina.
Kuuntelen mieluusti barokkimusiikkia, Rachmaninovia, Sibeliuksen sinfonioita, ortodoksiveisuja... Sekä italialaisia lauluntekijöitä Lucio Battistia, Lucio Dallaa, Francesco de Gregoria, Paolo Contea...
Näihin elokuviin ja ohjaajiin palaan: Fellinin La strada, Rocco ja hänen veljensä (kuten koko Visconti), Truffaut ja Tarkovski.
Nykyelokuvista tulee mieleen yksi hieno ja vahva näyttelijä, Benicio Del Toro.
Elämässäni tärkeintä on perhe; kaksi tytärtäni ja vanhempani. Yhteinen arki on parasta.
/Lähde: Itä-Uudenmaan kotiseutukirjailijat.
Tekstinäyte
Kuvitella sinua, pinnalta, alta
ja mitä sinä tarkoitat mitä ensimmäiset sanat
sinusta, mitä kieli josta sinua teen, taivutan
rankaa, täytän luolaa, lasken veren
tiehyisiin, ääriäsi hiertämään takomaan
ikivanhaa seinää, lohkeilevaa pompeinpunaa
katastrofin partaalla, sirotan suojaksi
hiekkaa, silkkaa iltaan lämpenevää
laskosta poimua taipeita, kaikkea mitä haluan
kuvitella, tuulta joka sinua lennättää
mutta jää itse näkymättä
Laitan sinut kävelemään, painan kengänpohjasi saveen
kunnes piirryt esiin, todempi, toden korkokuva
hipoo jo jalkapohjaasi, sinua ja mitä sinä tarkoitat
kun tulet suustani ulos, kun sinusta tulee mustaa
valkoiselle, jälki joutomaahan
Ja annan sinun kulkea, kantaa
käsissäsi läikkyvää höyryävää
laakeissa, äkkisyvissä päilyvää
r ä s ä h d y s t ä
j o k a
e i
(Teoksesta punaisia vesikasveja lammen pinnalla mutta järistys tapahtui meren pohjassa, ntamo 2009)
Lampedusassa, pitkän kaavan
nautinnossa kurotut 100 x 100 cm
pöytälevyn yli, tartut kaikin voimin
laidoista, kaatuminen on mahdollista
estää, saada kiinni putoavasta
lasista puhdistaa tahra taistele
pää pinnalle, läiskä haihtuu
paahteessa, pahoittelemme
meillä on täyttä, viskoudut paiskaudut, ymmärrätkö sinä
tätä kieltä, on syleiltävä syötävä
roskien päällä, kalmareiden ostereiden
odotuksessa markiisien alla on kuin
hypotermia, raukeaminen
(Teoksesta alkaa meri, ntamo 2013)
hiekkaa, silkkaa iltaan lämpenevää
laskosta poimua taipeita, kaikkea mitä haluan
kuvitella, tuulta joka sinua lennättää
mutta jää itse näkymättä
Laitan sinut kävelemään, painan kengänpohjasi saveen
kunnes piirryt esiin, todempi, toden korkokuva
hipoo jo jalkapohjaasi, sinua ja mitä sinä tarkoitat
kun tulet suustani ulos, kun sinusta tulee mustaa
valkoiselle, jälki joutomaahan
Ja annan sinun kulkea, kantaa
käsissäsi läikkyvää höyryävää
laakeissa, äkkisyvissä päilyvää
r ä s ä h d y s t ä
j o k a
e i
(Teoksesta punaisia vesikasveja lammen pinnalla mutta järistys tapahtui meren pohjassa, ntamo 2009)
Lampedusassa, pitkän kaavan
nautinnossa kurotut 100 x 100 cm
pöytälevyn yli, tartut kaikin voimin
laidoista, kaatuminen on mahdollista
estää, saada kiinni putoavasta
lasista puhdistaa tahra taistele
pää pinnalle, läiskä haihtuu
paahteessa, pahoittelemme
meillä on täyttä, viskoudut paiskaudut, ymmärrätkö sinä
tätä kieltä, on syleiltävä syötävä
roskien päällä, kalmareiden ostereiden
odotuksessa markiisien alla on kuin
hypotermia, raukeaminen
(Teoksesta alkaa meri, ntamo 2013)